Hormooni hirviö vai hirvittävä hormooni

​Mitä minulle tapahtuu? Mitä minussa tapahtuu? Tuijotan peilikuvaa, katson kasvoja ja kehoa, en tunnista peilikuvaa, en tunnista itseäni.
Katson peiliin tarkasti ja tuijotan silmiä, ne ovat vakavat jopa tyhjän oloiset. Katson kuvassa näkyvää henkilöä, tiedän sen olevani minä, näen itseni rumana ja tunnen oloni ällöttäväksi. Minulla on kokoajan kuumakin, hikoilen hulluna, mutta urheillessa ei hiki irtoa. Niin ja se liikkuminen on kovin työlästä, koska kehoni on raskas. Ei huvita yhtään, liikkuminen lamaantui puoli vuotta sitten. Venyttelykin on haastavaa, koska olen mennyt totaalisesti jumiin. Ahdistaa.
Minulla on kokoajan tunne, etten mahdu kehooni, rasvakudosta on tullut 10 kiloa n. 9 kuukaudessa. Vaatteisiini en mahdu, se on puhdas totuus, mutta onneksi sentään kengät sopivat. Oloni on raskas, mieleni on matalavireinen ja  ärsyynnyn helposti. Haluaisin vain levätä hiljaisuudessa. Olen kuin olisin kuormittunut kaikista maailman asioista yhtä aikaa, enkä saa niitä purettua pois, koska kaikkialla on ärsykkeitä.

Istun kehoni äärellä. Tunnustelen hiljaa. Se on levoton mutta tunnoton. Minulla ei ole yhteyttä kehooni. Temppelini valot ovat hyvin himmeät. Miksi kadotin itseni, miksi kadotin itseni minulle tärkeimmästä asiasta, jossa tunsin elinvoimaisuutta ja rauhaa. Tanssin ja hyppelin kauniissa kehossani ja mielessäni onnea pursuten kivisillä kaduilla ja vihreillä nurmilla. Haastoin itseäni uusilla tempuilla ja nautin kuinka koin yhteyden aina siihen mitä tein kehollani.
Missä häiriö, joka on suistanut minut tästä tilasta, missä kohden kadotin itseni ja miksi temppelini rapistuu?
Kosketus itseeni on outo, itken ja istun kehoni äärellä. Kaipaan hehkuani. Itsetuntoni on alhaalla, vieroksun huomionosoituksia, en ymmärrä niitä nyt.
Olen jumissa, tukossa, masentunut, surullinen, ällöttävä, olen kuin minut olisi tempastu pois minusta ja heitetty betonimyllyyn toiselle kiertoradalla. Huoh.. voisin jatkaa tätä listaa loputtomiin.

Hengitän kuitenkin syvään ja puhallan ulos. Tiedän, että tämä on väliaikaista. Tiedän, että pääsen takaisin hehkuuni. Olen keholla reagoiva ihminen, ja se tuo minulle tietoa siitä, mitä parannustyötä teen itseni kanssa, se kuuluu tähän elämääni. Opin itsestäni.
Kuukautiset ja hormoonitoiminta ovat yksi osa tätä matkaa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, mutta tällä kertaa annan tämän asian parantua ilman hormonaalisia lääkkeitä tai miehen läsnäoloa. Haluan kohdata naiseuteni uudestaan, puhdistettuna arvottomuudesta, syyllisyyksistä, mitättömyydestä, esineellistämisestä ja omista kokemuksia ja käyttäytymisistä ym. mitä olen tähän elämään kerännyt koettavaksi.
Olen tuntenut likaisuutta kuukautisista aina pienestä tytöstä asti ja se on ollut minun tunne. Koin, että minusta tuli ”nainen” liian aikaisten. En uskaltanut kertoa äidilleni kuukautisista vaan salailin asiaa hyvin pitkään, yritin kertoa, mutta sanat eivät vaan tulleet suustani. Tukahdutin asian.

Minun hormoonitoimintani on ollut aina voimakasta ja varsinkin stressaavissa elämänvaiheissa pms-oireet olivat hurjia, koin juuri edellä mainitsemia tunteita ja olin ihan hirvittävä olio, päässäni vain surisi. Oireet kestivät pahimmillaan kaksi viikkoa. Hormonaalinen ehkäisy ei koskaan sopinut minulle, joko taannuin ja istuin paikoillani turvoten tai mielialani vaihtui päänkäänteessä. Ei mitään järkeä!

Millainen nainen minä olen tai minun kuuluu olla?
​Olen oivaltanut naiseuttani ja seksuaalisuuttani viimeisen vuosien aikana paljon mutta sain kohdatakseni vielä kerran ison vyyhdin, kun 1,5 vuotta sitten kuukautiseni jäivät kokonaan pois. Ennenkuin jäivät pois, kehoni oli ylikierroksilla ja suolistoni oli voimakkaasti tulehtunut. Kehoni hormoonivarastot olivat tyhjentyneet stressistä aiheuttavan reagoinnin ja tulehduksen takia. Tiesin, että hormoonit palautuvat ennalleen ja tasapainottuvat sekä  kuukautiset palaavat kyllä, mutta tiesin, että nyt tarvitsee oppia rakastamaan, hyväksymään ja pärjäämään ihan minua, eikä kenenkään muun välityksellä. Puhdistautuminen alkoi. Kaikki kehossani pysähtyi. Aiemmin inhosin, kun kuukautiset alkoivat, koska ne toivat kaikki nuo yllä mainitsemani tunteet kipujen kera kehooni ja mieleeni. Halusin vain kokoajan olla hehkeä ja hyvässä treeni kunnossa ja harmitti suunnattomasti, että taaaaaas turpoan.

Tiedän, että kehoni ei toimi niinkuin kuuluu, jos kuukautiseni eivät tule ja niin aloin odottamaan kuukautisia, odotin ja odotin, kunnes päästin irti. Kävin tutkimuksissa ja kaikki oli kunnossa, munasarjani olivat elossa, hyvä! Mieleni pysyi tasaisena, eikä mitään suuria tuntemuksia noussut kehoonkaan kuin nyt viimeisten kuukausien aikana. Painoa kertyi tasaisesti mutta syksyllä alkoi hurja kiito, koska hormoonit vaikuttavat rasva-aineenvaihduntaan. Samaan aikaan  kilpirauhaseni romahti, joka on aineenvaihdunnan peruspilari, mutta se on toinen tarina. Syön terveellisesti, ajattelen terveellisesti ja liikun (paitsi lamaantumisen myötä) ja silti painoni nousi ja mieleni masentui, häiriö on siis ihan muussa kuin siitä miten kannan vastuun teoillani terveyden eteen. Nyt tämän vuoden puolella tunsin kuinka ”hormooni hirviö tai hirvittävä hormooni” alkoi nousta huippuunsa. Tuskastuin mutta muistin rakastaa. Armollisuus ja anteeksi antaminen oli läsnä. Hyväksyin ja aloin tuntea mitä kehossani tapahtuu. Katsoin peilikuvaa tunnistamatta kasvojani, silmäni olivat ilottomat. Todella hurjaa. Olenko nainen, jos minulla ei ole kuukautisia. Olenko nainen, jos minulla ei ole kosketusta kehooni. Olenko ihminen, jos ilo ei palaa. Seksuaalisuuteni oli myös kateissa ja ajatuskin siitä, että joku koskettaisi minua inhotti.  Hoidin itseäni, oivalsin ja rukoilin voimia, tiesin että voitan tämän taistelun ja nousen tuhkasta niinkuin feenikslintu, uudesti syntyneenä naiseuteeni.

Tästä kokemastani voimakkaasta tasapainottomasta hormooni ryöpystä minulle nouseekin mieleen, että on paljon naisia, jotka eivät ymmärrä, että heidän huono itsetunto tai vieraantuminen seksuaalisuudesta voi johtua ”hormonaalisesta hirviöstä” kehossa ja mielessä. Hormonaalinen häiriö aiheutta tunteen ja tunne on todellinen sillä hetkellä, mutta kun se ei olekaan totta. Oikeasti totuus on se, että jokainen nainen on kaunis omalla persoonallisella tavallaan, jokainen nainen on ihana ja ihastuttava kaikkine kurveineen ja jokaisella naisella on mahdollisuus rakastaa itseään niin, että voi nauttia elämästään elinvoimaisena ja iloisena. Jokaisen temppeli on, juuri sellainen kuin sen kuvittelee. Nainen elää tunnetta todeksi ja mielikuva itsestä vääristyy.

Miten saada hormoonitoiminta tasapainoon?
Hyväksyminen, itsensä rakastaminen, ruokavalio ja nauttiminen, nauttiminen kaikesta! Mikä on Sinun arvosi? Ilman ylimielistä pullistelua, kauniin nöyränä.

Nainen! Löydä omat kipupisteesi, ne ovat sinun ja sinussa, ota vastaan ja rakasta niitä, sen jälkeen voit avautua voimakkaan lähteen äärelle, josta ammennat voimia ja potenttiaalia, mistä aiemmin vain uneksit.
Ota vastaan se mikä on sinun, naiseutesi, seksuaalienergiasi ja luomisvoimasi. Kun on lähteellä niin sieltä voi ammentaa pelkkää hyvää voimaa maailmaan, sieltä löytyy rohkeutta, uskoa ja varmuutta, että sinulla ja sinun asioilla on merkitystä.
Anna hehkusi ja elinvoimaisuutesi näkyä <3

Se mikä tässä omien kipupisteiden parantamisessa ja voiman valjastamisessa on tärkeää muistaa, että anna ajan kulua. Keholla on mieletön taipumus parantaa itsensä, kun mieli poistaa haitalliset uskomukset häiritsemästä (huom: luun murtuma paranee hetkessä).
Uskalla kohdata kipusi/mörkösi, niin ne poistuvat, ne ovat tunteita ja muistoja, jotka eivät voi tässä hetkessä enää tehdä mitään, tarpeettomia ja turhia. Kuukautisten lähestyessä ja alkaessa, muistakaa lepo. Keho on valmistautumassa suureen puhdistautumiseen ja sitä ei kannata ”rääkätä” liikunnalla tai ajattelun ruoskinnalla vaan hengittämisellä ja lepäämällä. Nauti kipu läpi, koska se on tulossa ulos sinusta. Ajan myötä se varmasti helpottaa. Mitä enemmän manailet kipua, sen syvemmälle se uppoaa. Iskulause: ”Ei enää kivun lievittäjiä, haluan kohdata luojani selvänä.” Puhdasta ajattelua, oman mielen ja kehon värähtelyn nostamista.  Nopeus ja pakottaminen ei ole valtti, vaan kun oivallus on todettu, alkaa solujen uudelleen rakennus. Anna solujesi kasvaa uudeksi niinkuin ​feenikslintu!

Entä kuukautiseni ja hormoonitasapaino?
Kyllä, minulla oli juhlapäivä, jonka tulen muistamaan iäti, kuukautiseni alkoivat. Olen nöyrästi kiitollinen  ja kiljun onnesta, tanssin ja hehkun.
Alkaa uusi tutkimusmatka naiseuteeni ja lähteeltä kumpuavaan luomisvoimaan.

Matka minuuteen on haastavaa mutta kannattavaa <3

Olen elossa ja elinvoimainen nainen, ihanaa!
(tähän lauseeseen käytän kaikki mahdolliset tehosteet!)

Sydämellisesti luomisvoimassaan
Anna-Mari Nuorala